Quiche lorraine

Internet oli poikki hyvän aikaa iltapäivällä, joten otin vapauden kirjoittaa vähän blogia. Ei minulla vielä oikeastaan töitä olekaan, ensimmäinen viikko on kulunut lähinnä orientaatiopakettia kahlatessa ja intranetin sisältöön tutustuessa. Jatkossa tulen työskentelemään paljolti intranetin avulla, kun kokoan pressimateriaaleja, kirjoitan profiileja kylistä ja niiden ihmisistä, esittelen järjestön työntekijöitä ja muutenkin teen mitä tahansa mitä nyt tiedottaja tekee kansainvälisessä järjestössä. Työasiat alkavat siis pikkuhiljaa muotoutua.

Sopeutumiseni amerikkalaisiin on vielä aika tuskallista, ja olen joutunut kokemaan melkoisen nolojakin tilanteita heidän kanssaan. Esimerkiksi eilen olin syömässä kolmen amerikkalaisen ja yhden ranskalaisen tytön kanssa. Yksi ranskalais-amerikkalainen tyttö oli lähdössä kotiin ”Valtoihin”, ja hän oli katsonut Dakar-oppaasta ravintolan, johon halusi mennä viettämään viimeistä iltaansa kaupungissa. Ravintola oli taksimatkan päässä lähellä Point des Almadiesiä. Se oli oikeastaan ranskalaisen ketjun leipomokahvila, josta sai myös pizzaa ja muita suolaisia. Tyttö oli valinnut sen siksi, että hänen teki mieli jotain ranskalaista.

Senegaliin tulevan, jopa amerikkalaisen, pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei Senegalissa ole mitenkään mahdollista saada täysin ranskalaista pasteijaa. Vaikka ranskalaisten siirtomaavallan vaikutukset näkyvät Senegalissa edelleen vahvasti, Senegal ei ole enää pikku-Ranska. Senegal on löytänyt oman tapansa elää historiansa kanssa. Senegalilaiset ovat osanneet muuntaa ranskalaisuuden vaikutukset omiin tarpeisiinsa sopivaksi.

Joten kun tyttö tilasi piirakan nimeltä Quiche lorraine (johon pitäisi tulla kinkkua ja juustoa), hän saikin piirakan, jossa oli sieniä ja juustoa. Hän söi siitä yli puolet ennen kuin päätti, ettei piirakka oikeastaan ollutkaan quiche lorraine. Ja palautti sen.

Tarjoilija palveli ystävällisesti, vaikka hänestä näki, miten paljon miestä otti päähän tuon 18-vuotiaan pikkukiukuttelu. Tyttö sai piirakkansa ilmaiseksi vain siksi, että hän kuvitteli olevansa oikeutettu kertomaan senegalilaisille, ettei OIKEAAN RANSKALAISEEN quiche lorraineen kuulu sieniä vaan kinkkua.

Jostain kumman syystä kaikki ruuat, joita tyttö yritti sen jälkeen tilata, olivat kuin taikaiskusta loppuneet ravintolasta.