perjantai 31. heinäkuuta 2009

Partioaatteita ja periaatteita

Viikossa pääsee ihminen pitkälle, jos haluaa. Maanantaina lähdin Koldasta työkavereiden kyydillä kohti Fatickia, jossa lepäilin kolme päivää ja tapasin taas tuttuja pitkästä aikaa. Tuliaisiksi toin palmuöljyä, jota tuotetaan eteläisessä Senegalissa. Kaikki olivat tikahtua innosta, kun saivat laadukasta palmuöljyä ja hihkuivat: "Tästä tehdään supukanjaa! Huomenna syödään supukanjaa!" Tiesin että lahjani olisi toivottu, mutta en suoraan sanoen käsittänyt, että ihmiset alkaisivat loistaa saatuaan litran pullon tuota oranssia öljyä. Mutta niin se vain oli: Koldassa tuotettu palmuöljy on puhdasta, aitoa tavaraa, jota on vaikea saada varsinkaan niin halvalla kuin Koldassa. Ja lopulta minäkin pääsin nauttimaan supukanjasta - se on kastiketta, jossa on paljon palmuöljyä, kuivakalaa ja yrttejä. Hyvää, täytyy myöntää. Kannatti todellakin raahata se viiden litran astia monta sataa kilometriä, kun sai ihmiset niin hyvälle tuulelle. Matkakumppanini sen sijaan raahasivat öljyä 15 litraa, mangoja, made-hedelmiä, hiiliä, sokeria ja ties mitä kaikkea pikku kauppatavaraa, sillä Casamancessa ne kaikki ovat pohjoista Senegalia edullisempia. Niiden myynnistä saa hyvän voiton.

Fatickissa satoi kunnolla. Se oli todella hyvä - ihmiset olivat rentoutuneen oloisia jokaisen sateen jälkeen. Viime vuonna sateet jäivät hiukan heikoiksi, ja sadot sen myötä. Nyt näyttäisi paremmalta. Toivotaan, että sateet jatkuvat yhtä hyvinä kuin tähänkin asti.

Tänään tulin tänne Atlantin rannalle Mboroon suomalais-senegalilaiselle partioleirille tekemään lehtijuttua. On tosi outoa puhua suomea yhtäkkiä näin monen kymmenen ihmisen kanssa. Hiukan hankalaa on myös se, että kaikilla on eri asteinen kulttuurishokki, jonka oireet olen itsekin käynyt läpi rankimman kautta. Yritän selvittää asioita sen minkä pystyn, mutta aina en jaksa. Yritän kuitenkin pääosin keskittyä jutun materiaalien keräämiseen ja sen ideointiin - ja taistelen kummallista ruttoihottumaa vastaan. Trooppinen ilmasto ei ole helpoin mahdollinen, jos onnistuu keräämään itselleen kaikenlaisia pieniä naarmuja ja harmeja, mutta siitä kerron lisää joskus myöhemmin. Nyt iltasuihkuun, sitten iltapalalle, ja nukkumaan. Tosin en vielä tiedä, mihin menen nukkumaan, mutta eiköhän täältä jostain joku patja löydy.

6 kommenttia:

  1. hauska tuo palmuöljyepisodi...

    VastaaPoista
  2. Mutta eikös sulla ollut kohtuu hyvä apteekki mukana. Elämäsi kuulostaa, hmm.. värikkäältä ja erilaiselta verrattuna vaikkapa Poriin.
    T´:sari

    VastaaPoista
  3. Kulttuurishokki on jännä juttu. Oon ollu yllättyny et oot saanu näinkin selväjärkisiä blogikirjoituksia aikaiseks ;o) Hienoja juttuja siis, kiva lukea. Toivottavasti saat jostain aikaa sulatella kaikkea näkemääsi, kuulemaasi ja kokemaasi, ettei mene aivo ihan solmuun.

    -Anne

    VastaaPoista
  4. Niin siis tällä kertaa se Senegal-kulttuurishokki oli muilla suomalaisilla. Minä olin se joka selitin heille kulttuurin erityispiirteitä parhaani mukaan ja yritin siten lievittää shokin oireita tyyliin "been there, done that, kaikki selviää, muistakaa levätä".

    Oma kulttuurishokkini amerikkalaisten kanssa sen sijaan jatkuu edelleen, esimerkiksi viikon lattialla lojuneen "varastetun" napin takia meuhkaavan kämppiksen kanssa.

    Niin ja oma jännittävä elemnttinsä on tässä alituisessa taistelussa kaikenlaisia kummallisia tauteja vastaan, joita vedän puoleeni niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tällä erää ne on voitettu, yksi-nolla.

    VastaaPoista
  5. Hei, ihan mahtavaa, tässä blogissa yhdistyy kaikki :)

    Olen lähdössä vapaaehtoiseksi Senegaliin partiolaisille ensi vuonna, ja kirjoitan parhaillani proseminaarityötä kehitysmaatutkimukseen Tostanista. Löysin juuri blogisi, joten luen sen arkistoja nyt innokkaasti...miten päädyit Tostanille? Upeaa!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista