Senegalin pääkaupungin Dakarin reunalla on kaksi kukkulaa, joista toisen laella on linkkimasto. Toisen laella seisoo korkea nostokurki ja varsin eriskummallinen rakennelma.
Se on vähintään yhtä suuri kuin New Yorkin vapaudenpatsas, mutta se on Sahelin ylänköä värittävän punaisen hiekan värinen. Muotoa siitä ei vielä erota, sillä rakennustelineet peittävät sen ääriviivat. Jonkinlainen patsas se on, mutta kukaan ei vielä tiedä, minkälainen. Arvellaan, että se esittää miestä, naista ja lasta.
Ihmiset pudistelevat päätään, kun heiltä kysyy patsaan olemassaolon syytä, selitystä sen sijoituspaikkaan tai edes sitä, mitä patsaan on tarkoitus edustaa. Presidenttimme hullutuksia, he toteavat ja maiskauttavat päälle.
Joidenkin lähteiden mukaan presidentti on tuhlannut kukkulan laella olevaan patsaaseen yli 28 miljoonaa euroa. Toiseen patsaaseen, kaupungin keskustassa olevaan hevosen kuvaan presidentti sijoitti lähes miljoona euroa.
Eräs aiheesta tuohtunut mies puuskahti, että moisilla rahoilla olisi voinut rakentaa kokonaisen uuden kaupungin. Tarvetta olisi, sillä maaseudulta virtaa jatkuvasti väkeä Dakariin työnhakuun. Jos köyhällä maaseudulla on harvoin menestymisen mahdollisuuksia, ei ylikansoitettu pääkaupunki tarjoa paljon parempaa. Jos työtä sattuu löytymään, sitä on niin paljon, että sen alle nääntyy. Palkka sen sijaan ei vastaa läheskään kaikkea tehtyä työtä.
Patsaita pystyttelevää presidenttiä ei katsota hyvällä, koska hän on kansansa lisäksi unohtanut maan lähihistorian. 1980-luvun alkupuolen erittäin kuivina vuosina kaikki Dakarin liikenneympyröissä olleet patsaat poistettiin. Taloudellisen ja henkisen laman kourissa ihmiset olivat ryhtyneet viimeisenä oljenkortenaan palvomaan patsaita ja pyytämään niiltä apua kuivuuteen. Se taas ei muslimimaassa ollut oikein toivottavaa, ja uskonnolliset johtajat pyysivätkin hallitusta puuttumaan asiaan.
Patsaat poistettiin, mutta nyt niitä taas nousee eri puolille Dakaria. Presidentti ei tunnu välittävän menneistä, mutta 1980-luvun kriisin muistavat ihmiset pudistelevat päätään ja maiskauttavat päälle.
(Julkaistu Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä 19.7.2009)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennatit BBC:n edelle!
VastaaPoistahttp://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/8353624.stm
Vaikka nyt aiheesta taidetaan keskustella Senegalin lehdissa enemmankin, nain puhuu presidentti Wade:
"The land is state property and the fees to build the statue have been paid by the state... but I am the designer, the one who conceived it," said Mr Wade.
"So we should see how we share the benefits. The state will go with 65% and l shall take 35% for myself."
Melko uskomatonta! Myos se, etta patsas on Pohjois-Korean rakentama...
Nyt tämä hienous - nimeltään Afrikan renessanssi - on tosiaan valjastettu kaiken kansan (?) käytettäväksi. Presidentti tosiaan vetää patsaan pääsylipputuotoista 35 prosenttia itselleen. Korneinta koko hommassa on se, että se varsinainen näköalatasanne on tämän afrikkalaisen renessanssin päähenkilön, perheenpään PÄÄSSÄ. Eli siitä vain kiipeämään pronssiseen päähän ihastelemaan Dakarin niemeä - maksat samalla osan presidentin henkilökohtaisista hotellilaskuista!
VastaaPoistaSe, että patsaan rakentajat ja suuri osa rahoituksesta tuli Pohjois-Koreasta, selvisi minullekin vasta tuon kolumnin kirjoittamisen jälkeen. Se oli hyvin pelottava tieto. Ei ole epäilystäkään, etteikö patsaan takana olisi jonkinlainen poliittinen diili - ja niillä diileillä on kautta aikojen ollut ikävä taipumus tuottaa vaikeuksia kansalle.