Anatomian oppitunti gambialaisessa puskassa

- Haluatko sinä, että minä tältä seisomalta kerron sinulle mitä naisen sukuelimet ovat? No hyvä on! Niihin kuuluu klitoris…ja se niin, no, se tila tuolla sisällä, jonka pitää kehittyä. Ei 12-vuotiaalla tytöllä ole vielä sellaista!

Olemme pissatauolla puskassa, jossakin Senegalin ja Gambian rajamaastossa. Olemme lähteneet aamukahdeksalta Kaolackista ja matkustaneet nyt Koldan suuntaan reilut kuusi tuntia lähes täydessä hiljaisuudessa. Meitä istuu farmari-Peugeot 405:ssa kuljettajan lisäksi kolme naista, kaksi lasta ja neljä miestä.

Sitten, aivan yhtäkkiä, kolme miestä kiinnittää huomionsa samaan tien vieruskylttiin kuin minäkin. ”Je veux aller et reussir à l’école.” Se on Unicefin kyltti, ja teksti tarkoittaa ”tahdon mennä kouluun ja menestyä siellä”. Kyltistä alkaa valtava kina. En heti ymmärrä mitä miehet puhuvat, sillä yksi miehistä puhuu wolofia, toiset vastaavat ranskaksi. Aiheen kuitenkin ymmärrän: tyttöjen koulutus, pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset. Asetelmakin on selkeä: wolofia puhuva kimeä-ääninen nuori mies vastaan kaksi ranskaa puhuvaa, rauhallista ja yli 30-vuotiasta miestä.

Jossain vaiheessa kimeä-ääninenkin rupeaa puhumaan ranskaa. Ja voi pojat, mihin pääsinkään osalliseksi! Keskustelun kuluessa kuultua:
- Oletko sinä tosiaankin sitä mieltä, että 12-vuotiaan tytön pitää jättää koulu kesken ja mennä naimisiin?
- Jos islam sen sallii, minä olen sen puolesta.
- Mutta 12-vuotias ei osaa edes valita vielä ammattiaan, miten hän voisi olla kypsä miehelle? Tyttö voi jopa kuolla, jos hän joutuu seksuaaliseen elämään liian aikaisin. Varsinkin silloin, jos hänet on ympärileikattu.
- Näetkö nyt! Tämä koko juttu on niin selvä kuin vain voi olla. Nuorten tyttöjen kuuluu olla koulussa, ei naimisissa! Se on täysin biologista ja luonnollista. Eihän hedelmiäkään syödä ennen kuin ne ovat kypsiä, ymmärrätkö!
- En minä sano että 12-vuotias olisi kypsä.
- No mitä sinä sitten tarkoitat?
- No, Koraanissa…
- Älä sinä jankuta siitä Koraanista. Kaikki me olemme muslimeja, mutta ymmärrämme silti, ettei 12-vuotias ole vielä kehittynyt naiseksi! Sehän on aivan selvää!
- Mutta…
- Sehän on sitä paitsi rikollistakin. Meillä on laki sitä vastaan.
- Mutta jos tyttö rakastaa miestä, miksi hän ei voisi mennä naimisiin?
- Älä viitsi! Nehän ovat vanhemmat, jotka sen päättävät tytön puolesta. Tyttöhän on lain mukaan alaikäinen 18-vuotiaaksi asti.
- Mutta jos yhteisön laki määrää, että tytön pitää jättää koulu…
- Älä rupea sekoittamaan tähän yhteisön lakeja. Koulunkäyntiä määrää valtion laki, ja sillä selvä!
- Oli miten oli, avioliiton pitää olla vanhempien järjestämä ja hyväksymä.
- Mutta ethän sinä voi tosissasi uskoa, että alle 14-vuotias olisi biologisesti kypsä nainen?! Eihän hänellä ole edes sukupuolielimiä, ne eivät ole vielä kehittyneet!
- Niin mitkä sukupuolielimet?
- Haluatko sinä, että minä tältä seisomalta kerron sinulle mitä naisen sukuelimet ovat? No hyvä on!

Ja sitten yksi miehistä alkaa kuvailla naisen sukupuolielimiä, tosin hiukan häveliäästi, koska minä seison vieressä. Kimeä-ääninen yrittää provosoida entisestään, mutta häntäkin alkaa hävettää. Meitä on vieressä kuitenkin kolme naista, joista vanhin, pulaaria puhuva isoäiti on todennäköisesti sekä kouluja käymätön, nuorena naitettu että ympärileikattu.

Lopulta, noin kahden tunnin kinastelun jälkeen rauhalliset miehet lakkaavat vastaamasta kimeä-ääniselle, joka edelleen jankuttaa omaa mielipidettään. Koldaan saapuessamme aihe on loppuunkaluttu. Kimeä-ääninen alkaa lukea yliopistolta saamaansa kirjettä, toiset rupeavat soittelemaan tuttavilleen.

Koko episodi oli niin kummallinen, etten edelleenkään tahdo uskoa kokemaani. Miehet kykkivät jossain puskassa Gambian rajan tuntumassa ja kinastelevat tyttöjen koulutuksesta, kohtelusta ja sukupuolielinten tilasta! Ja vieläpä niin, että kaksi yrittää taivutella kolmannen, perinteisiin uskomuksiin nojaavan miehen ymmärtämään, että tyttöjen koulunkäynti on paljon hyödyllisempää kuin naittaminen laittomasti nuorella iällä. Se oli kerta kaikkiaan mahtavaa kuunneltavaa.

Myöhemmin matkan aikana selvisi tietenkin myös se, että minä olen töissä Tostanilla. Yksi miehistä tunnisti nimen heti: siis juuri siinä järjestössä, joka jakaa tietoa ihmisoikeuksista, ympärileikkausten riskeistä ja tyttöjen liian aikaisen avioliiton vaaroista. Kerroin lisäksi, että Tostan järjestää ympäri Länsi-Afrikkaa lukutaito-, laskutaito-, ja ihmisoikeusopetusta, käytännön ongelmanratkaisun koulutusta sekä terveys- ja hygieniakoulutusta. Näiden perussivistävien tietojen avulla Tostan pyrkii antamaan ihmisille eväitä tehdä parempia päätöksiä elämässään. Koulutusten ansiosta 74 prosenttia tyttöjen ympärileikkausta ja pakkoavioliittoja harjoittavista senegalilaisista yhteisöistä on päättänyt omaehtoisesti luopua perinteestään.

Moinen ei tietenkään olisi onnistunut samalla taktiikalla, millä ranskaa puhuvat miehet yrittivät taivutella kimeä-äänisen omalle puolelleen. Hyökkäys ei olisi tuonut minkäänlaista tulosta, sillä ihmiset olisivat vain loukkaantuneet verisesti, kun heidän perinnettään arvostellaan. Sen sijaan saatuaan tietoa ihmisoikeuksista, terveydestä ja hygieniasta yhteisöt ovat pitkien keskustelujen tuloksena päättäneet asiasta yhteisesti. Tärkein on ollut uskonnollisten johtajien asema: islam ei edellytä naisten ympärileikkausta, ja monet yhteisöt ovatkin olleet yllättyneitä siitä, että imaamit ovat olleet nopeasti valmiita luopumaan vaarallisesta perinteestä.

”Sellainen perinne, joka voi tappaa, ei ole hyvä perinne”, totesi vuonna 1997 Malicounda Bambaran kyläneuvosto. Siitä tuli aikoinaan Senegalin ensimmäinen ympärileikkauksista luopunut kylä. Nyt kyliä on jo 3 738.

Tietoisuus leviää. Kimeä-äänisellä opiskelijallakin on vielä toivoa.