Tänään ei ollut mitään pelkoa siitä, että myöhästyisin lennolta. Heräsin isotätini Siirin luona Vantaalla aamuviideltä. Herättäjänä ei ollut kello, ei puhelin. Untani ei häirinnyt edes viideltä aamupalaa laittamaan nousseen Siirin touhuilu. Minut herätti vasen isovarvas.
En tiedä mikä ufolähetin tai kellokorttisiru isovarpaassani on, mutta jostain se vain aina tietää, milloin pitää mennä. Sitä alkaa kiskoa ja nyppiä, kun jotain on tekeillä. Niin nytkin. Yritin olla huomioimatta varpaan viestiä, mutta mikään ei auttanut. Puoli kuudelta jouduin antamaan sille periksi.
Kun sitten tukka pystyssä nousin varpaan käskystä, komennon otti Siiri. Hän huolehti sisarensa lapsenlapsesta niin hyvin kuin taisi. Keitti puurot, laittoi vielä voileivät mukaan ja lupasi muistaa iltarukouksessa. Se lämmitti, Siirin kanssa on ollut aina mukavaa jutella ja oleilla, vaikka harvoin on nähtykin.
Lento lähtee puolen tunnin päästä. Perillä olen ehkä ensi yönä, johonkin aikaan. Olen saanut paljon hyvän matkan toivotuksia. Kiitos niistä, niiden voimalla jaksan nuokkua pitkät lennot ja välilaskut Frankfurtissa ja Lissabonissa.
Lukekaa blogia ja kommentoikaa, jos siltä tuntuu. Olisi kiva kuulla myös, mitä teille kuuluu - jos ei blogissa, niin sähköpostilla. Nyt pitää mennä, isovarvas nyppii jo pahasti. Nähdään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täällä ainakin odotellaan innolla ensimmäistä blogipäivitystä paikan päältä! Sit joskus kun pääset nettiyhteyden päähän ja jaksat päivittää sitä... :) Nyt väsyttää, tultiin just kotiin ja kastelin ekana kukkaset. Huhhuijaa!
VastaaPoistaPitkää pinnaa alun hankaluuksille! :)
VastaaPoistaToisten elämää ohjaa aivot, toisten elämää varpaat ja Jasso-kissalla häntä. Tärkeintä kai on, että on jokin sisäinen ääni tai nypintä, jota voi seurata. Ja sinähän seuraat.
VastaaPoistaHyvää matkaa Afrikan tähtiin.
-Anne
suunta sinne, minne varvas näyttää! Hauska näkökulma!
VastaaPoista