Taudinkestävä yhteisöllisyys

Vähintään kerran vuodessa Suomessa nousee keskustelu yhteisöllisyydestä. Tai lähinnä yhteisöllisyyden puutteesta. Milloin yhteisöllisyyttä kaivataan parantamaan jonkin tietyn seudun hyvinvointia, milloin sitä kaipaa koko Suomen kansa.

Jos internetistä etsii tietoa hakusanalla yhteisöllisyys, ensimmäisenä esiin nousee Wikipedian tarjoama selitys sille, mitä yhteisöllisyys on. Hiukan alempana listalla näkyy huolestuneen kansalaisen keskustelunavaus: Wikipediassa ei ole selitystä yhteisöllisyydelle. Hänen mielestään puute pitää korjata välittömästi.

Erään linkin kautta päätyy Ylen Ykkösen keskustelupalstalle, jossa esitetään valtion tervehtimis- ja yhteisöllisyysvirastoa valvomaan ihmisten tervehtimistä ja keskinäistä ystävällisyyttä. Vitsiksi se on tarkoitettu, mutta ironia kolahtaa nilkkaan. Meille pitää siis rautalangasta vääntäen selittää, mitä yhteisöllisyys on? Ja jotta osaisimme sitä oikein toteuttaa, tarvitsemme valtiollisen viraston sitä valvomaan?

Olen asunut neljä kuukautta yhteiskunnassa, joka perustuu yhteisöllisyyteen. Ei, se ei tarkoita sitä, että kirjaudumme kaikki joka aamu Facebookiin pitämään yllä virtuaalista yhteisöämme, jossa kerromme omat kuulumiset, mutta emme toki tunkeile toisten kuulumisia kyselemään.

Täällä yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmiset tervehtivät toisiaan kättelemällä, joka aamu. Sitä, että uppo-oudolle ihmiselle voi sanoa kadulla hyvää huomenta, ja hän vastaa kohteliaasti. Sitä, että jos tutulta ihmiseltä ei kysy miten aamu on sujunut, hän alkaa pohtia, miksi olet hänelle vihainen.

Yhteisöllisyys tarkoittaa myös sitä, että kun olin jokin aikaa sitten sairaana, ystävät, tuttavat ja naapurit kävivät luonani tarkistamassa, miten voin. Poikkesivat vain portista, koputtivat oveen ja lähtivät kun totesivat minun olevan vielä hengissä.

Suomessa saisin sairastaa ylhäisessä yksinäisyydessäni, koska kukaan ei halua saada tarttuvaa tautia. Tätä suomalaista periaatetta noudattaen kerroin ihmisille, että tautini saattaa olla tarttuva, ja että heidän kannattaa siksi pitää etäisyyttä.

He katsoivat kummissaan, ottivat kädestä ja tervehtivät perusteellisesti. Ja toivottivat voimia paranemiseen.

(Julkaistu Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä 31.10.2009)