Perinteiden muutoksia

Neljä kuukautta sitten kirjoitin, että tyttöjen sukuelinten leikkausperinteestä luopuneita kyliä on Senegalissa jo 3 738. Nämä kylät ovat käyneet läpi Tostanin kolmivuotisen peruskoulutusohjelman. Sen avulla yhteisöt ovat voimaantuneet päättämään jämäkämmin omista asioistaan. Kuten muun muassa siitä, ettei tyttöjen terveydelle vaarallista perinnettä ole pakko jatkaa, jos kaikki päättävät luopua siitä.

Nyt, marraskuun puolivälissä, tyttöjen sukuelinten leikkauksesta ja liian aikaisista avioliitoista luopuneita kyliä on 4 114. Maaginen luku, eikö? Ja kertoo aika paljon siitä, miten vahvasti tämä kymmeniä vuosia kestänyt työ on lopulta vaikuttanut yhteisöihin. Ja vauhti vain kiihtyy. Neljässä kuukaudessa jo yli 400 uutta kylää! Kaikkien kansainvälisten arvioiden mukaan Tostanin ihmisoikeuksiin nojaava metodi on sitä paitsi ainoa, joka on yltänyt tuloksiin.

Tässä metodissa tärkeää on nimittäin se, ettei monisatavuotista perinnettä ylläpitäviä ihmisiä pakoteta luopumaan tärkeästä perinteestään, eikä heitä loukata saarnaamalla, että heidän perinteensä on barbaarinen. Leikkaaminen on nimittäin kuin mikä tahansa sosiaalinen normi – jos sitä ei ole tehty, tyttö ei pääse naimisiin, ei saa tarjoilla ruokaa muille, ei pääse sisään yhteisöön. Tytöt on leikattu siksi, että perinteen mukaan kaikki leikataan – kukaan ei ole leikannut tyttäriään vain kiusatakseen heitä. Päinvastoin. Leikkaamisen on ollut tarkoitus taata tyttärelle hyvä tulevaisuus.

Tietenkään se ei aina ole ollut hyvä tulevaisuus, sillä sukuelinten leikkauksiin liittyy valtavasti riskejä, ja osa tytöistä kuolee verenvuotoon. Yhteisöt ovat toki tunnistaneet nämä riskit, mutta eivät ole ehkä halunneet tai voineet puuttua niihin – se on ollut riski tyttären tulevaisuuden puolesta.

Tostanin järjestämässä koulutuksessa yhteisöille on kuitenkin jaettu tietoa ihmisoikeuksista, terveydestä, sairauksista, ja niiden estämisestä. Samalla he ovat itse etsineet käsiinsä avaimet keskustelun porttiin – ja kun he ovat sen portin avanneet, keskustelu on ryöpsähtänyt käyntiin. Monissa yhteisöissä on nimittäin luultu, ettei toinen osapuoli halua puhua asiasta, tai että perinne on ehdottoman rikkomaton. Kun keskustelu on avattu puolueettomalla maalla eli kouluttajan vetämässä keskusteluringissä, kaikki ovat päässeet mukaan tasavertaisesti. Ja silloin yhteisö huomaa, että itse asiassa kaikki ovat perinteen vahingollisuudesta samaa mieltä ja jopa valmiita luopumaan siitä, jos tyttärien tulevaisuus pystytään takaamaan toisellakin tavalla. Yhteisö siis pystyy tekemään demokraattisen päätöksen lopettaa vahingollinen perinne – ilman, että kukaan kutsuu heitä barbaareiksi. Sen vuoksi monet yhteisöt haluavat julistaa päätöksensä myös julkisesti.

Vielä enemmän tämän metodin toimivuudesta ja kansanliikkeen luonteesta kertoo se, että liike on leviämässä läntisestä Afrikasta myös itäiseen Afrikkaan, jossa noin 95 prosenttia kaikista naisista on käynyt läpi jonkinlaisen sukuelinten leikkauksen. Keskustelut itäisessä Afrikassa ovat vaatineet äärimmäistä herkkyyttä, mutta ajatus tyttöjen terveestä tulevaisuudesta on juurtunut myös itään. Muun muassa Somalimaassa vietetään ensi viikonloppuna luopumisjuhlaa, joka on toinen laatuaan Somalimaan historiassa. Jo viime lokakuun alussa 14 rohkeaa kylää järjesti juhlan, jossa he julistivat luopuvansa tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja liian aikaisista avioliitoista. Nyt vuorossa on 20 uutta kyläyhteisöä. Hekin tekivät päätöksensä jo kuukausia sitten. Nyt on julkisen julistuksen aika.