- Päivää päivää, mitä kuuluu, hyvää kiitos, entäs kotona, alhamdoulilah. Tänään on viidestoista elokuuta!
Sama toistuu kolme kertaa. Kyllä, tänään taitaa tosiaan olla viidestoista elokuuta. Mitäs sitten?
En ole ikinä kuullut, että kuulumisten vaihtamisen yhteydessä olisi kommentoitu viikonpäivää saati sitä, monesko päivä on kyseessä. Varsinkaan pikkukaupunki Fatickissa ei välitetä päivämääristä tuon taivaallista. Tässä täytyy olla jokin koira haudattuna.
Kyselen ihmisiltä, minkä takia viidestoista elokuuta on jotenkin erikoislaatuinen päivä. He katsovat minua kummissaan: sinunhan se pitäisi tietää. Me olemme muslimeja, emme me tästä mitään tiedä. Sinä olet kristitty, ja viidestoista elokuuta on kristittyjen juhlapäivä.
Häpeän puna alkaa nousta poskilleni. En minä vain tiedä, mitä erityistä tapahtuu viidestoista elokuuta. Jätin kalenterini Dakariin, joten en voi edes varmistaa, mikä kansainvälinen juhlapäivä voi olla kyseessä. Sitten keksin: tämän täytyy olla joku katolisten juhla, josta me luterilaiset olemme autuaan tietämättömiä.
Illalla piipahdamme erään puolituttavaperheen luona. Myöhäisen illan pimeydestä vähitellen paljastuva tilanne on vähintään absurdi: puutarhapöytä notkuu olutta ja viiniä, tunnettu fatickilainen kitaristi Mouhamed Faye laulaa puhelimeen sereerilauluja, ja Fatickin katolisen kirkon pappi yrittää sysätä seuraavan aamun messuvuoroaan vieressä istuvalle Joalin katolisen kirkon papille, joka kieltäytyy ehdottomasti.
- Minä pidin messun tänä aamuna Joalissa ennen kuin lähdin tänne. Minä olen nyt kuukauden verran lomalla, enkä todellakaan tule messuun huomenna. Minä aion nukkua! Saat pitää messusi ihan itse!
Viidestoista elokuuta on Jeesuksen äidin Marian taivaaseen astumispäivä. Suomessakin sitä on aikoinaan vietetty, mutta nykyään siitä on jäänteenä enää Marjan ja Marjatan nimipäivä. Katolisille juhlapäivä on tärkeä, koska neitsyt Marialla on iso rooli katolisessa perinteessä.
Tänä vuonna sattui myös niin, että kyseessä oli viimeinen viikonloppu ennen muslimien paastokuukauden ramadanin alkua. Lauantaille osunut Marian juhla oli siis sekä katolisille että muslimeille hyvä syy viettää vauhdikasta viikonloppua.
Kun kello lähestyy yhtätoista, pöytä tyhjenee juomista. Enempää ei jääkaapista tarjoilla. Osa pöytäseurueesta jatkaa vielä keskustan kuppilaan, johon Mouhamed Faye lähti jo aiemmin soittamaan rumpuryhmänsä kanssa. Pappismies hyvästelee kaikki kädestä pitäen ja toivottaa siunausta yön tunneille. Hän lähtee kävelemään kotiinsa virsiä veisaten. Sunnuntain messu on pidettävä, vaikka Marian taivaaseen lähettämisen juhlat vähän venyivätkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
B:n kertomaa: kaikissa pikkukylissäkin kristittyjen parissa juhlitaan 13-15 elokuuta erittäin railakkaasti vaikka kaikkie ei varmaan tiedä kauheen syvällisesti mitä juhlitaan. Paitsi kyllä se siellä kirkossa teitysti selitetään, jos sinne asti pääsee.
VastaaPoistaSelvittelin tuossa juhlapäivän taustoja. Meiltä se poistettiin, koska se perustui keskiaikaisen latinankielisen raamatunkäännöksen vuoksi väärinymmärrettyyn raamatunkohtaan ja siitä alkaneeseen oppikierteeseen. maria piti selittää synnittömäksi, että jeesuskin olisi voinut synnittömänä pelastaa syntiset ihmiset. Tämä sen takia, että perisynnin uskottiin keskiajalla tarttuvan sukupuoliyhteydessä. Jeesuksesta tehtiin uusi aatami, uuden ihmiskunnan alkuisä ja Mariasta uusi eeva. Mariakin oli opin mukaan siinnyt synnittömästi eli netseellisesti ja koska näin oli tapahtunut, se piti nostaa taivaaseen. maria ei mun käsittääkseni tän opin mukaan kuollut, vaan nostettiin ylös. sen ei tarvinnu kuolla koska sillä e ollu syntejä perittynä, ja koska kuolema on synnin palkka... Että selitty se, miks sä niina et luterilaisena tiennyt tällasesta juhlapyhästä, muttas elitä tämä kaikki sitten muslimeille. Ainoa hyvä selitys on, että maria ei ole meille niin tärkeä ja että tätä juhlaa ei meillä vietetä.