Ilmastonmuutosta ilmassa

Tämän vuoden sadekausi oli Senegalissa voimakkaampi kuin vuosikymmeniin. Vettä satoi suunnilleen saman verran kuin ennenkin, mutta se tuli huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin ennen.

Jos vielä kymmenen vuotta sitten sadekausi alkoi kesäkuussa ja jatkui lokakuun loppuun, nyt sateet alkoivat kunnolla vasta elokuussa ja päättyivät jo lokakuun alussa.

Se oli liian lyhyt aika. Vesi ei ehtinyt imeytyä maahan vaan tulvi asuinalueille, pelloille ja teille. Tulvien takia sadat tuhannet ihmiset joutuivat jättämään kotinsa tai elämään veden täyttämissä taloissa. Neljällesadalle dakarilaislapselle järjestettiin kolmen viikon evakuointileiri partiolaisten leirikeskukseen. Sillä aikaa lasten kodeista pumpattiin vettä pois palokunnan ja partiolaisten yhteisvoimin.

Tulvaongelma oli pahin suurissa kaupungeissa, joissa vesi ei imeytynyt sen paremmin maaperään kuin huonosti toimiviin viemäreihin. Dakarin tiheästi asutuissa kaupunginosissa ei ollut vielä päästy eroon edellistenkään tulvien jäljistä, kun uudet sateet jo nostivat veden pinnan entistäkin korkeammalle. Ja kierre jatkuu. Viime viikolla kävin eräässä kaupunginosassa, johon ei ollut autolla asiaa. Hevostaksit kahlasivat kaduilla vatsaa myöten vedessä.

Senegalissa kukaan ei viitsi eikä halua kyseenalaistaa ilmastonmuutosta. Jokainen tuntee nahoissaan, että ihmisen toiminnan ansiosta ilmasto on muuttunut. Sadekausi on voimistunut ja lyhentynyt, aivan kuten ilmastonmuutoksen ennusteissa on povattu. Ihmisen toiminta on myös entisestään pahentanut ilmastonmuutoksen vaikutuksia maan pinnalla: kun maaperään on haudattu muovia, se ei enää ime vettä.

Sadekausi on nyt ohi, mutta viime viikonloppuna sen pahimmista hetkistä muistutettiin televisiossa. Kun vuoden suurinta uskonnollista juhlaa viettävät ihmiset seurasivat helikopterista otettua arkistokuvaa Dakarin tulvakortteleista, he totesivat yhteen ääneen: ilmasto on muuttunut nopeammin kuin sen olisi pitänyt. Tälle pitää tehdä jotain.

Te siellä Kööpenhaminassa, kuulitteko? Tälle pitää tehdä jotain.

Julkaistu Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä 6.12.2009