On se säätä pidellyt...

Yksi maailman turvallisimmista keskustelunavauksista – etenkin tuntemattomien ihmisten kesken – on säätila. Siihen ei liity mitään epäilyttävää, poliittista tai henkilökohtaista. Fysikaalisten sääilmiöiden kommentointi on neutraali tapa tutkia myös keskustelukumppanin henkistä säätilaa: onko kumppanilla kiinnostusta keskustella vai haluaako hän mieluummin jatkaa matkaansa ilman keskustelua. Samoin sään kommentointi on turvallinen tapa tarjota oman pään sisäinen säätila näkyville; kun kommentoin säätä, osoitan keskustelukumppanille, että olen ainakin jollain tasolla halukas keskustelemaan yleisistä ja meihin kaikkiin vaikuttavista asioista.

Mutta täällä Senegalissa olen huomannut, että niinkin neutraaliin puheenaiheeseen kuin säähän suhtaudutaan täällä kovin eri tavoin kuin Suomessa. Suomessa säästä puhutaan vakavalla naamalla, ja useimmiten niin, että aina on väärä säätila päällä. Suomen sääkeskusteluissa ilmatila on aina jollain lailla ihmistä vastaan. Säätä pitää vähintäänkin ennustaa, jos ei jopa hallita, sillä jos suomalainen ei tiedä, mitä seuraavana päivänä on taivaalta luvassa, koko seuraava viikko on pilalla.

Senegalissa säähän suhtaudutaan paljon vähemmän intohimoisesti. Senegalissa sää on sellainen kuin on, eikä siitä sen enempää. Sääennusteita ei ensinnäkään näe kuin kansainvälisillä tv-kanavilla. Mitäpä sitä ilmatilaa ennustamaankaan: sadekaudella voi olla että sataa joka päivä, tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa joskus sataa, ja todennäköisesti silloin sataa paljon kerralla. Eipä siinä paljon ole ennustamista. Sitä paitsi sään ennustaminen on ainakin joidenkin ihmisten mielestä Jumalan tahdon uhmaamista. Vaikka kaakosta näyttäisi nousevan valtavan kokoinen sadepilvi, ei sen annista silti voi olla varma. Voihan olla, että tuuli puhaltaakin pilvet hajalleen ennen kuin pilvi ehtii tyhjentää sateensa. Ihmisen ei siis kannata ennustaa sadetta, koska sade tulee joka tapauksessa Jumalan tahdon mukaisesti sitten, kun on tullakseen.

Periaatteessa Suomessa ajatellaan varmaankin samoin, mutta käytännössä tilanne on päinvastoin. Suomessa uskotaan säätutkien, satelliittien ja tietokonemallien antamaan ennusteeseen. Sitten, jos ennuste meneekin pieleen, eli sää ei käyttäydykään siten kuin ihminen luuli, koko Suomi on katastrofin partaalla. Tai siltä se välillä tuntuu.

Täällä Dakarissa olen oppinut olemaan välittämättä säästä. Sadekausi kun on joka päivä samanlainen ja silti erilainen. Ilman lämpötila on aina 30 asteen tuntumassa, mutta koska kosteus vaihtelee, sää tuntuu joka päivä hiukan erilaiselta. En myöskään kaipaa sääennusteita. Olen oppinut tunnistamaan auringon ja pilvien sävyistä ne hetket, jolloin kannattaa hakea pyykit pois narulta ja sulkea ikkuna yötä vasten. Aamulla katson kaakkoon ja päätän, mitkä varvassandaalit laitan jalkaani (vedenkestävät jos näyttää sateelta, siistimmät jos näyttää kuivalta). Jos musta pilvi näkyy jo naapuritalon takaa, yritän myös syödä aamupalani nopeasti. Jos tuuli alkaa puhaltaa puuskittain ennen kuin ehdin ulos ovesta, ei kannata edes lähteä kokeilemaan tuuriaan. Sadepilvi nimittäin hellittää aina jossain vaiheessa, ja työt kyllä odottavat. Sateenvarjoa en ole vieläkään saanut hankittua. Siitä ei olisi rankkasateessa mitään hyötyäkään.

Sään ennustamattomuus ei silti estä sitä, etteikö säätilaa voisi päivitellä Senegalissakin. Torilla, putiikissa, bussissa ja missä tahansa kadunkulmassa voi aina heittäytyä juttusille kenen tahansa ihmisen kanssa, kommentoida miten kuuma tänäänkin on, tai miten paljon eilen illalla satoikaan. Yleensä säästä vaihdetaan sopiva määrä mielipiteitä, kunnes joko keskustelu tai kulkijat jatkavat matkaansa omia teitään. Ja jos tuuli alkaa puhaltaa puuskittain, kannattaa pitää kiirettä.