Oikaisuja

Puoli vuotta Senegalissa kului kuin vilauksessa. Palaan työpaikalleni maakuntalehden aluetoimitukseen huomenna, vuoden 2010 ensimmäisenä maanantaina. Olen todellisuuden paluusta kauhuissani, mutta toisaalta olen onnistunut hyväksymään tilanteen, jollain tasolla, ainakin toistaiseksi.

En ole lukenut yhtään suomalaista sanomalehteä sen jälkeen, kun lähdin Senegaliin. Se on ollut hirveän virkistävää. Olen toki seurannut uutisia internetistä, mutta harvoin ja valikoiden. Nyt minun pitäisi palata uutisvirtaan, sekä räpiköimään sen kuohuissa että lykkäämään lisää vauhtia kosken pyörteisiin. Hiukan kyllä hirvittää, eikä edes hiukan. Mutta meni syteen tai saveen, takaisin on mentävä.

Muistia virkistääkseni luin läpi myös Journalistin ohjeet, joita ammatti-ihmisenä noudatan tietysti koko ajan työssäni. En ollut Senegalissa journalisti, mutta muutamat ohjeet alkoivat heti kolkutella puolen vuoden takaista omatuntoani. Nimittäin journalistin ohjeessa numero kahdeksan todetaan: journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Numerossa kymmenen: tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. Numero 20: olennainen virhe on viipymättä korjattava.

Blogiteksteissäni on virheitä. Olen toki havainnut virheet jo jokin aika sitten (mahdollisesti heti tekstin julkaisemisen jälkeen), mutta valitettavasti on olemassa pakottavia asianhaaroja, jotka ovat estäneet virheiden oikaisun viipymättä (kuten esimerkiksi äärimmäinen laiskuus). Haluan tehdä parannuksen ja palata hyväksi journalistiksi. Tarkistan tiedot ja korjaan virheet nyt viipymättä.

- Anatomian oppitunti gambialaisessa puskassa, 17. heinäkuuta. Julkinen liikenneväline, jossa seitsemän asiakasta ja kuljettaja hytkyivät kahdeksan tunnin ja yhden pissatauon ajan, oli tietenkin farmari-Peugeot 505, ei mikään 405. Tämä on äärimmäisen tärkeä täsmennys. Farmari-Peugeot 505:t ovat katoavaa kansanperinnettä, sillä niitä ei enää valmisteta. Vaikka kaikki maailman farmari-Peugeot 505:t on todennäköisesti dumpattu Senegaliin, ja vaikka kaikkein kehnoimmatkin osat kierrätetään kolmeentoista kertaan eri autopurkamoiden kautta, lopulta tämä kansanperinne ruostuu ja lahoaa tien varsille. Se on väistämätöntä, sillä 1980-luvusta on jo 30 vuotta, eikä Peugeot 505:kään elä ikuisesti.

- Patsasteleva presidentti, 19. heinäkuuta. Mamellesin kukkulan laella seisoo tietenkin ihan oikea majakka, ei mikään linkkimasto. Ja nyt sillä toisella kukkulalla seisoo myös se täysin valmis Afrikan renessanssi –pronssipatsas, jonka on rahoittanut ja rakentanut Pohjois-Korea, ja jonka pääsylipputuloista presidentti Wade aikoo kuoria 33 prosenttia omaan pussiinsa. Viime viikolla kiistely patsaasta huipentui siihen, että Wade loukkasi sekä kristittyjä että niitä muslimeita, jotka ovat arvostelleet hänen patsashankettaan. Pahantuulinen, eläkeikäinen Wade laukoi ilmoille, ”etteivät muslimitkaan välitä siitä, mitä kristityt kirkoissaan tekevät, vaikka palvovatkin siellä Jeesusta, joka ei ole Jumala”. Tästä nousi syystäkin melkoinen äläkkä, jossa sekä kristityt että muslimit tuomitsivat presidentin päättömät puheet. Wade vastasi äläkkään pitämällä pitkän uudenvuoden puheen, jossa ei tietenkään pyytänyt anteeksi omaa törttöilyään, vaan syytti ihmisiä/mediaa hänen sanojensa vääristelystä ja väärin ymmärtämisestä. Miten tämä nyt kuulostaakin jotenkin tutulta…?

- Päivien viemää, 24. heinäkuuta. Rukouskutsut kaikuvat siis aamulla kuudelta, iltapäivällä kahdelta ja viideltä, sekä illalla seitsemältä ja kahdeksalta. Alkuperäisen tekstin virheet johtuivat jostain kummallisesta kellon vääristymisestä ja siitä, etten tainnut tarkistaa tekstiä ennen kuin julkaisin sen. Enkä sitä paitsi pitänyt puoleen vuoteen lainkaan rannekelloa. Rukoushuutojen, auringonvalon värin ja muiden rutiinien avustamana opin arvioimaan aikaa kymmenen minuutin tarkkuudella. Suomessa olen ihan hukassa, kun arvioinnin ja kellon yhteistyö ei toimi lainkaan samalla tavalla. On pakko pitää kelloa, joka painaa ja hiostaa. Ääh.

- Joulukuusi, sokerikriisi ja muita talviaskareita, 16. joulukuuta. Kyllä se oli aito joulukuusi. Niitä kuulemma tuodaan Tanskasta. Siis joulukuusia Tanskasta! Metsien maa Suomi on kyllä hukannut bisnesvaistonsa kokonaan.